Käsityön opetus on puhuttanut ihmisiä viimeisimmän opetussuunnitelmauudistuksen jälkeen. Se on herättänyt monissa ihmetystä niin kouluissa, sosiaalisessa mediassa kuin kahvipöytäkeskusteluissa. Tällä hetkellä voimassa olevan perusopetuksen opetussuunnitelman 2014 perusteissa käsityö määritellään monimateriaaliseksi, kaikille yhteiseksi käsityöksi. Oppiaineessa käytetään tekstiilityön ja teknisen työn työtapoja, joita ei kuitenkaan tarkemmin perusopetuksen opetussuunnitelmassa eritellä. Olemme huomanneet, että myös monille opettajille on epäselvää, miten monimateriaalista käsityötä pitäisi opettaa ja oppia. Opiskelimme itse monimateriaalisen käsityön sivuaineen yliopisto-opintojemme aikana. Koska olemme itse kiinnostuneita käsityöstä ja sen opettamisesta, halusimme tutkia, mitä tulevat luokanopettajaopiskelijat ajattelevat käsityön sisällöistä seuraavassa opetussuunnitelmassa. Tutkimuskysymyksemme oli: Millaisia käsityksiä luokanopettajaopiskelijoilla on käsityön tulevista sisällöistä?
Tutkimusaineistona käytimme sekundääristä tekstiaineistoa. Se koostui opintotehtävistä, jotka luokanopettajaopiskelijat olivat kirjoittaneet osana käsityön sivuaineopintoja. Tehtävän antona heillä oli laatia käsityön perusopetussuunnitelma vuodelle 2024. Analysoimme aineiston mukaillen fenomenografista aineiston analyysimallia. Fenomenografiselle analyysille ei ole yhtä selkää tapaa, jonka mukaan edetä. Meidän tutkimuksessamme analyysi muodostui neljästä vaiheesta, joiden perusteella muodostuivat kuvauskategoriat.
Opiskelijoiden käsitykset jakaantuivat analyysimme perusteella kuuteen kuvauskategoriaan, jotka muodostavat tutkimuksemme keskeisimmät tulokset. Nimesimme kuvauskategoriat seuraavasti: yhteistyö, teknologia, kestävä kehitys käsityössä, oppilaan oma elämä, kokonainen käsityöprosessi ja kulttuuri. Tutkimuksessamme käsitysten määrällä ei ollut merkitystä, vaan jokainen yksittäinen käsitys oli tutkimuksen kannalta tärkeä.
Tutkimuksemme tulokset osoittivat, että luokanopettajaopiskelijoiden käsitysten mukaan käsityö säilyy tulevaisuudessa kaikille yhteisenä monimateriaalisena oppiaineena. He eivät esittäneet kovin suuria muutoksia oppiaineen sisältöihin.
Analyysimme perusteella kestävä kehitys on tärkeä osa käsityön sisältöjä. Kestävään kehitykseen liittyvät käsitykset jakaantuivat yleisiin kestävän kehityksen mukaisiin periaatteisiin ja työskentelyyn käsityön oppitunneilla.
Tuloksissa meitä yllätti teknologiaan liittyvien käsitysten yksipuolisuus. Opiskelijoiden näkemykset teknologiasta käsityössä nivoutuivat lähinnä teknologian hyödyntämiseen kokonaisen käsityöprosessin dokumentoinnin välineenä. Tulostemme kuvauskategoriat yhteistyö, oppilaan oma elämä ja kulttuuri muodostuivat käsityksistä, jotka olivat hyvin samassa linjassa nykyisin voimassa olevan käsityön perusopetussuunnitelman kanssa. Sekä suomalaiseen että kansainväliseen kulttuuriperintöön tutustuminen näyttäytyy tulevaisuuden käsityön oppiaineen sisällöissä merkityksellisenä luokanopettajaopiskelijoiden käsityksissä.
Käsityöllä on ainutlaatuinen rooli suomalaisessa peruskoulussa, sillä se on edelleen oma oppiaineensa. Useissa muissa maissa käsityön opetus ja sisällöt on yhdistetty muihin oppiaineisiin. Suomessa on tehty myös ehdotus käsityön jakamisesta kahdeksi eri oppiaineeksi, jotka olisivat muotoilu ja teknologiakasvatus. Tutkimuksemme mukaan luokanopettajaopiskelijat säilyttäisivät käsityön kaikille yhteisenä oppiaineena.
Nykyinen kaikille yhteinen monimateriaalinen käsityö on herättänyt huolta käsityön suosion laskusta. Olisi mielenkiintoista tutkia, kuinka opettajien asenteet monimateriaalista käsityötä kohtaan vaikuttavat oppilaiden asenteisiin ja kiinnostukseen käsityöstä. Meitä kiinnostaa myös se, miten kauemmin työelämässä olevien opettajien asenne eroaa nuorempien opettajien asenteesta kaikille yhteistä käsityötä kohtaan. Tutkimukseemme osallistuneet luokanopettajaopiskelijat valmistuvat pian ja siirtyvät työelämään, ja heidän käsityksensä näyttävät puoltavan kaikille yhteistä käsityötä.
Marje Raatikainen ja Miia Rehu
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ”KÄSITYÖN OPPIAINE TULEVAN OPETUSSUUNNITELMAN AIKAKAUDELLA Luokanopettajaopiskelijoiden käsi- tyksiä käsityön sisällöistä”.
Tutkimusaineistona käytimme sekundääristä tekstiaineistoa. Se koostui opintotehtävistä, jotka luokanopettajaopiskelijat olivat kirjoittaneet osana käsityön sivuaineopintoja. Tehtävän antona heillä oli laatia käsityön perusopetussuunnitelma vuodelle 2024. Analysoimme aineiston mukaillen fenomenografista aineiston analyysimallia. Fenomenografiselle analyysille ei ole yhtä selkää tapaa, jonka mukaan edetä. Meidän tutkimuksessamme analyysi muodostui neljästä vaiheesta, joiden perusteella muodostuivat kuvauskategoriat.
Opiskelijoiden käsitykset jakaantuivat analyysimme perusteella kuuteen kuvauskategoriaan, jotka muodostavat tutkimuksemme keskeisimmät tulokset. Nimesimme kuvauskategoriat seuraavasti: yhteistyö, teknologia, kestävä kehitys käsityössä, oppilaan oma elämä, kokonainen käsityöprosessi ja kulttuuri. Tutkimuksessamme käsitysten määrällä ei ollut merkitystä, vaan jokainen yksittäinen käsitys oli tutkimuksen kannalta tärkeä.
Tutkimuksemme tulokset osoittivat, että luokanopettajaopiskelijoiden käsitysten mukaan käsityö säilyy tulevaisuudessa kaikille yhteisenä monimateriaalisena oppiaineena. He eivät esittäneet kovin suuria muutoksia oppiaineen sisältöihin.
Analyysimme perusteella kestävä kehitys on tärkeä osa käsityön sisältöjä. Kestävään kehitykseen liittyvät käsitykset jakaantuivat yleisiin kestävän kehityksen mukaisiin periaatteisiin ja työskentelyyn käsityön oppitunneilla.
Tuloksissa meitä yllätti teknologiaan liittyvien käsitysten yksipuolisuus. Opiskelijoiden näkemykset teknologiasta käsityössä nivoutuivat lähinnä teknologian hyödyntämiseen kokonaisen käsityöprosessin dokumentoinnin välineenä. Tulostemme kuvauskategoriat yhteistyö, oppilaan oma elämä ja kulttuuri muodostuivat käsityksistä, jotka olivat hyvin samassa linjassa nykyisin voimassa olevan käsityön perusopetussuunnitelman kanssa. Sekä suomalaiseen että kansainväliseen kulttuuriperintöön tutustuminen näyttäytyy tulevaisuuden käsityön oppiaineen sisällöissä merkityksellisenä luokanopettajaopiskelijoiden käsityksissä.
Käsityöllä on ainutlaatuinen rooli suomalaisessa peruskoulussa, sillä se on edelleen oma oppiaineensa. Useissa muissa maissa käsityön opetus ja sisällöt on yhdistetty muihin oppiaineisiin. Suomessa on tehty myös ehdotus käsityön jakamisesta kahdeksi eri oppiaineeksi, jotka olisivat muotoilu ja teknologiakasvatus. Tutkimuksemme mukaan luokanopettajaopiskelijat säilyttäisivät käsityön kaikille yhteisenä oppiaineena.
Nykyinen kaikille yhteinen monimateriaalinen käsityö on herättänyt huolta käsityön suosion laskusta. Olisi mielenkiintoista tutkia, kuinka opettajien asenteet monimateriaalista käsityötä kohtaan vaikuttavat oppilaiden asenteisiin ja kiinnostukseen käsityöstä. Meitä kiinnostaa myös se, miten kauemmin työelämässä olevien opettajien asenne eroaa nuorempien opettajien asenteesta kaikille yhteistä käsityötä kohtaan. Tutkimukseemme osallistuneet luokanopettajaopiskelijat valmistuvat pian ja siirtyvät työelämään, ja heidän käsityksensä näyttävät puoltavan kaikille yhteistä käsityötä.
Marje Raatikainen ja Miia Rehu
Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ”KÄSITYÖN OPPIAINE TULEVAN OPETUSSUUNNITELMAN AIKAKAUDELLA Luokanopettajaopiskelijoiden käsi- tyksiä käsityön sisällöistä”.
Kommentit
Lähetä kommentti