Siirry pääsisältöön

Koronaviruspandemia ja pro gradu -tutkielma

Keväällä 2020 Suomessa otettiin käyttöön valmiuslaki, josta seurasi hyvin poikkeuksellinen ajanjakso. Tämä haastoi meidät tutkielman tekijät toteuttamaan pro gradu -tutkielman täysin etäyhteyksiä hyödyntäen. Tutkielman toteuttaminen onnistui mutkattomasti, vaikka toinen meistä työskenteli gradun parissa Rovaniemellä ja toinen Helsingissä. Koronaviruksen leviäminen maailmanlaajuisesti vaikutti työskentelytavan lisäksi myös meidän tutkielmamme aiheeseen, sillä poikkeusolojen vuoksi koulut sulkeutuivat ja näin ollen emme päässeet tutkimaan alkuperäistä aihettamme. Koulujen sulkeutumisen ja etäopetuksen aloittamisen myötä meille tutkielman tekijöille avautui mainio mahdollisuus tutkia tätä historiallisesti ennennäkemätöntä etäopetuksen ajanjaksoa Suomen peruskouluissa ja oppilaitoksissa. Etäopetusta on tutkittu verrattain paljon, mutta aiemmat tutkimukset painottuvat toiselle ja kolmannelle asteelle, etenkin Suomen kontekstissa. Halusimme säilyttää tutkielmamme aiheessa yhteisen mielenkiinnon kohteemme eli erityispedagogiikan. Päädyimmekin tutkimaan etäopetusta erityisopetuksen näkökulmasta. 



 

Tutkielmamme tavoitteena oli selvittää, millaisia käsityksiä erityisopettajilla on etäerityisopetuksen toteutumisesta poikkeusoloissa. Tutkimme, millaisia käsityksiä erityisopettajilla on etäopetuksesta sekä millaisia etuja ja haasteita erityisopettajat liittävät etäerityisopetukseen. Lisäksi tutkimme, millaisia kehitysideoita ja -tarpeita etäerityisopetuksen toteuttamiseen liittyy. Tutkielmamme tehtävänä oli ymmärtää ja kuvata erityisopettajien käsityksiä etäerityisopetuksesta. Käsityksien tutkimiseen sopii fenomenografinen tutkimusote, jota käytimme myös omassa tutkimuksessamme. Toteutimme tutkimuksemme perinteisenä survey-tutkimuksena ja keräsimme tutkimusaineiston Webropol-kyselytyökalun avulla luodulla kyselylomakkeella. Tutkimusaineiston keräsimme touko-kesäkuussa 2020. Kyselyymme vastasi yhteensä 11 Lapin maakunnassa työskentelevää erityisopettajaa, jotka olivat toteuttaneet etäerityisopetusta keväällä 2020.

Tutkimusaineiston analysoimme aineistolähtöisesti fenomenografisella analyysillä. Fenomenografinen analyysi ei omaa tarkkaa eikä selkeää menettelytapaa ja päädyimmekin toteuttamaan oman analyysiprosessimme nelivaiheisena. Tulosavaruus ja kuvauskategoriat, jotka muodostivat tutkimuksemme keskeisimmät tulokset, muotoutuivat lopulliseen muotoonsa analyysiprosessin viimeisessä vaiheessa. Jäsensimme tutkimusaineistomme neljään kuvauskategoriaan, jotka olivat etäopetuksen ominaisuudet, etäerityisopetuksen haasteet, etäerityisopetuksen hyödyt ja etäerityisopetuksen kehittäminen.

Tutkimuksemme tulokset osoittivat, että erityisopettajat käsittävät etäopetuksen olevan opetusta, jossa opettaja ja oppilaat ovat fyysisesti eri paikoissa. Lisäksi erityisopettajat näkevät etäopetukseen kuuluvan tehtävien teon lisäksi myös tuen, ohjauksen ja kasvatuksen. Tuloksiemme valossa etäerityisopetus näyttäytyi ensisijaisesti haasteellisena, etenkin yhteydenpidon, kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen sekä opettajan työn lisääntymisen kannalta. Tutkielmamme kuitenkin osoitti, että haasteiden lisäksi etäerityisopetuksessa on myös hyötyjä, kuten teknologian tarjoamat mahdollisuudet ja itsensä kehittäminen. Tämän tutkimuksen pohjalta voimme todeta, että etäerityisopetuksessa on vielä paljon kehitettävää niin yksilö- kuin koulutasolla. Etäerityisopetus poikkeusolojen aikana oli haasteellista, mutta silti erityisopettajat ottaisivat etäerityisopetuksen ajanjaksolta mukaan hyviä käytänteitä osaksi lähiopetusta, kuten etäopetuksen mahdollisuuden oppilaille sekä sähköiset opetusmateriaalit. 

Kokonaisuudessaan pro gradu -tutkielmaamme vaikutti vahvasti maailmalla vallitseva pandemia. Tutkimusprosessin loputtua voimme todeta, että etäerityisopetus ilmiönä on erittäin mielenkiintoinen, edelleen ajankohtainen ja antoisa tutkimuksen aihe, jota tulisi ehdottomasti tutkia lisää. Kannustammekin opiskelijatovereita tarttumaan tähän hyvin ajankohtaiseen ja keskustelua herättävään aiheeseen.

Hyvää syksyn jatkoa kaikille blogin lukijoille!

Nelli Kulmala & Janette Ylimaunu


Lapin yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta

 Kirjoitus perustuu kasvatustieteen pro gradu -tutkielmaan ”Toki tunnin alussa olen kysynyt aina kuulumisia ja jaksamisia, mutta kaikki tunne ja tuntemukset eivät välity ruudun takaa Lapin maakunnassa työskentelevien erityisopettajien käsityksiä etäerityisopetuksen toteutumisesta poikkeusoloissa ”

 

Kuvat: Pixabay.com

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Alanvaihtajana ammattikorkeakouluun

Varttuneemmalla iällä opiskelemaan lähteminen on suuri päätös, etenkin jos lähdetään kouluttautumaan uudelle ammattialalle. Kuinka orientoituminen ja ajatusten suuntaaminen uudelle alalle tapahtuu ja miten aikuisia alanvaihtajia tulisi huomioida ammattikorkeakoulussa? Millaisia merkityksiä alanvaihtajat antavat ilmiölle? On kiinnostavaa pohtia, miksi ihmiset ylipäänsä vaihtavat ammattialaa.  Tutkin pro gradussani alan vaihtamisen syitä. Ne voidaan jaotella tutkielman pohjalta sisäisiin syihin, jotka kumpuavat ihmisestä itsestään ja ulkoisiin syihin, joihin hänen tulee reagoida. Syyt voidaan jaotella kolmeen kategoriaan, joista ensimmäinen on uudistuminen, jolloin yksilö haluaa sisäisesti kehittyä ja kasvaa kohti uutta alaa. Toisena syynä on työnäky, jossa katsotaan menneeseen työelämään ja toisaalta nähdään tulevan alan mahdollisuuksia. Aikuisten käsitys uuden alan työstä suhteessa menneeseen vaikuttaa päätöksiin, joita oman työuran suhteen tehdään. Kolmantena syynä on uusiutuminen...

Aliupseerien jatkuva oppiminen Ilmavoimissa

Puolustusvoimien suorituskyvyn takaa motivoitunut ja osaava henkilöstö (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2015). Alati muuttuva toimintaympäristö vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Ruohotie 2005), mihin Puolustusvoimat pyrkii vastaamaan panostamalla henkilöstön koulutukseen ja koulutusjärjestelmän kehittämiseen (Puolustusvoimien henkilöstöstrategia 2030+; Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätös 2022). Aliupseerien täydennyskoulutus uudistui Puolustusvoimissa vuonna 2020 ja koostuu nykyisellään kolmesta kaikille yhteisestä opintokokonaisuudesta ja niiden välissä suoritettavista täydennyskoulutuksen opintojaksoista (Eironen 2020).  Selvitin pro gradu -tutkielmassani aliupseerien näkemyksiä jatkuvasta oppimisesta Ilmavoimissa. Jatkuvalla oppimisella viitataan yleisimmin työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen ja tässä tutkimuksessa se on määritelty sellaiseksi koko elämän kestäväksi oman osaamisen kehittämiseksi ja uudistamiseksi, jonka tavoitteena on vastata muuttuvan työymp...

Lapsikäsitys 1950-luvulla

Lapsikäsityksellä tarkoitan tutkielmassani lapsen olemusta koskevia olettamuksia eli tietoa siitä, mikä ja millainen lapsi on. Lapsi voidaan käsittää esimerkiksi ei-kehittyneenä aikuisena, herkästi haavoittuvana olentona tai itsenäisenä toimijana. Lapsikäsitys vaikuttaa väistämättä muun muassa kasvatusperiaatteisin. Millaisena olentona lapsen käsitämme, sen mukaista kasvatusta ja koulutusta haluamme hänelle myös antaa. Käsitykset lapsuudesta ja lapsista ovat lisäksi vahvasti sidoksissa aikaan (Darian-Smith & Pascoe 2013, 4). Tutkielmani aihe sijoittuu 1950-luvulle. Vasta vuonna 1952 lähti matkaan viimeinen sotakorvausjuna Neuvostoliittoon (Leino-Kaukiainen & Heikkinen 2011, 21). Suomessa elettiin tuolloin sodanjälkeistä aikaa, mutta ennen varsinaisia suuria hyvinvointivaltion perustana olevia uudistuksia 1960-luvulla. Kasvatustieteeseen liittyvien käsitysten historian tutkiminen on tarpeellista, sillä sen avulla voidaan ymmärtää paremmin sekä menneisyyden kasvatusperiaatteita, ...