Siirry pääsisältöön

Leotoiminnan merkitys nuoren aikuisen hyvälle elämälle

Nuorten aikuisten hyvinvoinnista ollaan Suomessa huolissaan. Tutkimukset osoittavat pahoinvoinnin lisääntyneen nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa. Samalla tulee huomioida, etteivät suinkaan kaikki nuoret voi yhtä huonosti. Kiinnostus vapaaehtoistyöhön ja hyväntekeväisyyteen on myös vähentynyt nuorten aikuisten keskuudessa. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelin leotoimintaa, joka on osa Lions-järjestön nuorisotoimintaa. Leotoiminta on palvelevaa vapaaehtoistyötä, johon on mahdollista tulla mukaan 12–30-vuotiaana. Itselläni on myös taustaa leotoiminnasta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia leotoiminnasta saa ja miten ne vaikuttavat nuorten aikuisten hyvään elämään. Tutkimukseni pohjautuu Martin Seligmanin PERMA-teoriaan, joka kuvaa hyvinvointia viiden osa-alueen: myönteisten tunteiden, sitoutumisen, ihmissuhteiden, merkityksellisyyden ja saavuttamisen kautta. Täydensin tätä teoriaa vielä kuudennella elementillä eli terveydellä.

 

Tutkimusmenetelmäksi valitsin laadullisen tapaustutkimuksen, koska halusin syventyä yksilöllisiin kokemuksiin ja merkityksiin leotoiminnassa. Toteutin leoille yksilöteemahaastattelut. Haastatteluihin osallistui seitsemän aktiivista leoa ja kaksi yli-ikäistä entistä leoa. Saadun aineiston pohjalta tuloksiksi sain, että hyvälle elämälle tärkeät seikat olivat leojen mielestä ihmissuhteet, oma vapaus toimia itselle mieluisella tavalla, elämän tasapainoisuus, ihmisoikeudet sekä eettinen toiminta, terveys, hyvä taloudellinen asema ja auttaminen. Leotoiminta tarjosi monipuolisia hyvinvointia tukevia kokemuksia, jotka olivat pääosin hyvää elämää vahvistavia. PERMA-teorian osa-alueet ilmenivät aineistossa kattavasti, joskin pelkästään myönteisten tunteiden lisäksi leot kokivat toiminnassa tunnetiloja laidasta laitaan. Leotoiminta koettiin tärkeäksi hyvää elämää ajatellen ihmissuhteiden, sitoutumisen, merkityksellisyyden, saavuttamisen ja terveyden näkökulmasta. Leot kokivat toiminnassa vahvaa yhteisöllisyyttä ja ystävyyttä, saivat mahdollisuuden oppia uusia taitoja ja kokea onnistumisen tunteita sekä pystyivät osallistumaan muita hyödyntävään merkitykselliseen toimintaan. Myös sitoutuminen ja innostus toimintaa kohtaan nousivat vahvasti esiin vapautena toteuttaa oman näköistä toimintaa.

 

Merkityksellinen tulos tutkimuksessa oli kuitenkin se, että haastatelluista leoista yli puolet koki tietynlaista yksinäisyyttä ja surun sekä stressin tunnetta. Yksinäisyys liittyi useasti aktiviteettien suunnitteluun ja toteutukseen sekä hallinnollisiin tehtäviin. Yksinäisyys ei ollut ylitsepääsemätöntä, mutta leoklubin koko ja aktiivisten jäsenten määrä nähtiin ennen kaikkea vaikuttavana tekijänä yksinäisyyden kokemukselle. Tästä huolimatta tutkimus osoitti, että vapaaehtoistoiminta, hyväntekeväisyys ja ennen kaikkea palveleva vapaaehtoistyö voi toimia merkittävänä voimavarana nuoren aikuisen hyvää elämää ajatelle.

 

Toivon, että tutkimukseni herättää kiinnostusta niin vapaaehtoistyön, hyväntekeväisyyden ja palvelevan vapaaehtoistyön järjestäjissä, kuin nuorissa aikuisissa. Leotoiminta voi olla avain ei vain muiden auttamiseen, vaan myös oman hyvän elämän rakentamiseen.

 

Reetta Mustonen

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta

Tämä blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaani ”Leotoiminnan merkitys nuoren aikuisen hyvälle elämälle”


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

”Ei sille vaan voi mitään, ettei pysty toimimaan niin kuin oletuksena on” Alle kouluikäisen lapsen PDA-piirteiden ilmeneminen ja pedagogiset tukikeinot

Oletko tavannut lasta, joka vastustelee ja välttelee tavanomaisia arkitoimintoja sekä erilaisia pyyntöjä, jopa mukavia? Lapsella on usein jokin selitys tai keino valmiina, miksi ei voi jotakin tehdä. Lapsi saattaa alkaa esimerkiksi nilkuttaa, jotta ei tarvitsisi mennä johonkin. Lapsi voi käyttää sosiaalisia strategioita hyödykseen välttyäkseen itse toimimasta. Kyse voi olla PDA:sta (pathological demand avoidance), joka tarkoittaa äärimmäistä vaatimusten välttelykäyttäytymistä. Ilmiön on tunnistanut ensimmäisenä vuonna 1983 psykologian professori Elizabeth Newson, joka kuvaa PDA:ta tarkemmin Maréchalin ja Davidin kanssa vuonna 2003 tekemässään ensimmäisessä ilmiötä koskevassa tutkimuksessa. Muutkin tutkijat ovat kiinnostuneet aiheesta tehden kansainvälisiä tutkimuksia, joista Kildahl työryhmänsä kanssa (2021) ovat tehneet 13 tutkimusta kattavan kirjallisuuskatsauksen. Suomessa aiheesta on vähäisesti erityispedagogista tutkimustietoa. Tutkimuspolkuni alkoi käytännön ihmettelystä siirtyen...

Ammattikoulusta yliopistoon: poikkeuksellista, ahkeruutta vaativaa mutta mahdollista

  Ammattikoulusta yliopistoon hakeutuminen on ollut mahdollista Suomessa jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan, mutta ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat ovat siitä huolimatta edelleen marginaaliryhmä. Poliittisissa tavoitteissa painotetaan koulutustason nostamisen tärkeyttä ja suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa muodollisesti yliopistoon hakeutumisen ilman lukiokoulutusta, mutta käytännössä sisäänpääsy yliopistoon on ei-ylioppilaille hyvin vaikeaa ja he kohtaavat näkymättömiä esteitä. Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani sitä, millä tavalla media puhuu ammattikoulusta yliopistoon hakeutumisesta. Tutkin diskurssianalyysin avulla kahdeksaa mediassa julkaistua henkilöhaastattelua, joissa ei-ylioppilastaustaiset yliopisto-opiskelijat kertovat koulutuspoluistaan. Löysin kolme päädiskurssia, jotka korostuivat henkilöhaastatteluissa. Nimesin nämä kolme merkityksellistämisentapaa poikkeuksellisuusdiskurssiksi, ahkeruusdiskurssiksi ja rohkaisudiskurssiksi.   Jokai...

Luokanopettajien kokemuksia neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemisesta

Perusopetuslain (2010/642 § 30) mukaan oppilaalla on oikeus saada riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea heti tuen tarpeen ilmetessä. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan tukea annetaan oppilaalle ensisijaisesti omassa opetusryhmässä ja koulussa erilaisten järjestelyjen avulla (Opetushallitus 2014, 61). Neuropsykiatrisesti oireilevat oppilaat, joilla ilmenee yleensä neurokognitiivisia poikkeavuuksia sekä käyttäytymisen ja tunnesäätelyn ongelmia, muodostavat merkittävän ryhmän tuen saajista (Parikka, Halonen-Malliarakis & Puustjärvi 2020, 7, 10). Useimmiten he opiskelevat yleisopetuksen luokissa, minkä myötä luokanopettajilta vaaditaan osaamista heidän tukemiseensa.  Tutkin pro gradu -tutkielmassani luokanopettajien koettua osaamista neuropsykiatrisesti oireilevien oppilaiden tukemiseen. Tutkimuksessani neuropsykiatrisesti oireilevalla oppilaalla tarkoitetaan oppilasta, jolla on diagnosoitu neuropsykiatrinen häiriö tai siihen liittyviä piirteitä. Lähdin tutki...